Jos et löydä etsimääsi täältä, tarkista Muut elementit-osio.
XHTML-kielessä on yhteensä kuusi eritasoista otsikkoa, jotka merkitään <h1>, <h2>, <h3> ja niin edelleen. <h1> on sivun tärkein eli pääotsikko, jonka siis tulisi löytyä jokaiselta sivulta ja joka kertoo sivun tärkeimmän aiheen / asian. Muut ovat pienempiä otsikoita.
<h1>Ensimmäisen tason otsikko</h1> <h2>Toisen tason otsikko</h2> <h3>Kolmannen tason otsikko</h3> <h4>Neljännen tason otsikko</h4> <h5>Viidennen tason otsikko</h5> <h6>Kuudennen tason otsikko</h6>
Jokainen kappale laitetaan <p>-tagien sisään. Kappalejako erottaa eri kappaleet toisistaan lisäämällä niiden väliin yhden tyhjän rivin.
<p>Ensimmäinen kappale.</p> <p>Toinen kappale.</p>
Kuten arvata saattaa, rivinvaihto laittaa tekstin jatkumaan seuraavalta riviltä.
Hoks! Rivinvaihto on koodi, jolle ei ole päättötagia. Tämän vuoksi se päätellään itsensä sisällä lisäämällä ennen viimeistä hakasuljetta /-viiva.
<br />
Tekstin korostukset eli em- ja strong-tagit ovat rakenteellisia XHTML-elementtejä. Vaikka useimmat selaimet näyttävätkin em-tagit kursivoituina ja strong-tagit lihavoituina, niitä ei tule käyttää pelkkään tekstin muotoiluun (esimerkiksi tekstin kursivoimiseen huvikseen). Kaikki selaimet eivät välttämättä näytä näitä samalla tavalla, joskin CSS:n avulla näille on mahdollista määrittää omat muotoilunsa.
Hakukoneet kiinnittävät erityisesti huomiota näillä korostettuihin sanoihin. Liika korostaminen taas vie kaiken arvon korostetuilta sanoilta.
Mikäli haluat vain kursivoida tai lihavoida tekstiä, se onnistuu CSS:n avulla.
Em-tagi korostaa tekstiä lievästi. Useimmiten selaimet esittävät em-tagin sisällön kursivoituna.
<em>Tekstiä.</em>
Strong-tagi korostaa tekstiä voimakkaasti. Useimmat selaimet näyttävät sen sisällön lihavoituna.
<strong>Tekstiä.</strong>
Lainattu tekstipätkä laitetaan blockquote-tagien sisälle. Blockquoten sisällä tulee olla myös asianmukainen kappalejako.
Cite-attribuutti ilmoittaa lainauksen lähteen.
<blockquote cite="Menthal27"> <p>Tämä on esimerkki tekstistä, joka on lainattu Menthal27-sivustolta.</p> <p>Muistathan ilmoittaa lainatessasi lainauksen lähteen, mikäli mahdollista.</p> </blockquote>
Ylläoleva koodi näyttää käytössä tältä (huomaathan, että allaolevaa lainausta on muotoiltu CSS:n voimin):
Tämä on esimerkki tekstistä, joka on lainattu Menthal27-sivustolta.
Muistathan ilmoittaa lainatessasi lainauksen lähteen, mikäli mahdollista.
Q-elementtiä käytetään lainauksen merkitsemiseen silloin, kun lainattava teksti on lyhyt ja sijaitsee keskellä toista tekstiä. Cite ilmoittaa lainauksen lähteen (Internet-osoite). Selaimen tulisi näyttää lainattu teksti lainausmerkeissä (IE ei näytä). Myös lainauksen kieli voidaan ilmoittaa lang- ja xml:lang -attribuuteilla. Fi tarkoittaa suomea ja en englantia.
<q cite="http://www.esimerkki.esim/luther.esim" lang="fi"> Vaikka tietäisin, että maailma tuhoutuu huomenna, istuttaisin tämän omenapuun </q>, Luther kirjoitti.
Cite-tagilla merkitään lainauksen lähde (esimerkiksi henkilön tai kirjan nimi):
<q cite="http://www.esimerkki.esim/luther.esim" lang="fi"> Vaikka tietäisin, että maailma tuhoutuu huomenna, istuttaisin tämän omenapuun </q>, <cite>Luther</cite> kirjoitti.
Kun käytät sivuillasi lyhenteitä, on hyvä merkitä johonkin, mitä kyseinen lyhenne tarkoittaa. Lyhenteiden merkitsemiseen on XHTML:ssä aivan omat taginsa. Jostain syystä lyhenteille on kaksi eri elementtiä, joilla merkitään hieman eri tyyppisiä lyhenteitä.
Acronym -tagilla merkitään lyhenteitä, jotka voidaan lukea sellaisinaan — hyvä esimerkki on NATO, joka lausutaan ‘nato’ eikä ‘än aa tee oo’. Abbr-elementillä taas merkataan lyhenteitä, joissa jokainen kirjain lausutaan erikseen - hyvä esimerkki on www, joka siis lausutaan ‘vee vee vee’.
Lyhenteiden merkitykset on hyvä merkitä lyhenteisiin title -attribuutilla.
Abbr-koodi: <abbr title="Lyhenteen selitys">Lyhenne</abbr>
Syystä tai toisesta Internet Explorer ei suvaitse tukea abbr-määrittelyä.
Acronym-koodi: <acronym title="Lyhenteen selitys">Lyhenne</acronym>
Esimerkit: www, MS IE
Dfn-tagilla määritellään jokin ennestään tuntematon termi.
<dfn title="Suomessa tavattava kalalaji">Ahven</dfn> elää yleensä järvissä.
Ahven elää yleensä järvissä.
Esimuotoiltu teksti eroaa tavallisesta tekstistä lähinnä yhdellä tavalla: rivinvaihtokoodia ei tarvita. Jos lähdekoodissa on rivinvaihto esimuotoillussa tekstissä, tuo rivinvaihto näkyy myös XHTML-sivulla. Esimuotoiltu teksti ei myöskään rivity automaattisesti.
Usein esimuotoiltu teksti esitetään tasalevyisellä fontilla (esimerkiksi Courierilla).
<pre>Esimuotoiltu teksti</pre>
Ennen vanhaan HTML:ssä oli erinäisiä muotoiluja, joilla saattoi vaikuttaa mm. fontin kokoon, väriin ja kirjasinlajiin. XHTML:ssä näitä ei kuitenkaan suositella käytettäviksi, sillä XHTML kuvaa sivun rakennetta, ei ulkoasua. Ulkoasun määritys on CSS:n tehtävä. Näin ollen näitä epäsuositeltavia ja vanhentuneita muotoiluja ei tästä osiosta löydy. Ne on siirretty "Epäsuositeltavat krääsät" -osioon.
Yläindeksi määritellään laittamalla haluttu teksti sup-tagien väliin.
<sup>Yläindeksi</sup>
Alaindeksi määritellään laittamalla haluttu teksti sub-tagien väliin.
<sub>Alaindeksi</sub>
Big määrittää tekstin jonkin verran entistä suuremmaksi.
<big>Esimerkki.</big>
Small määrittää tekstin jonkin verran entistä pienemmäksi.
<small>Esimerkki.</small>
I-elementti kursivoi tekstin.
<i>Esimerkki.</i>
B-tagi lihavoi tekstin.
<b>Esimerkki.</b>
Tt-tagien välissä oleva teksti esitetään aina tasalevyisellä fontilla.
<tt>Kerho on keskiviikkoisin.</tt>
Span-tagilla ei ole mitään sen kummempaa rakenteellista merkitystä, mutta siihen voidaan ynnätä attribuutti class tai id ja näin ollen CSS-muotoiluja. Span on hyvä elementti tekstin muotoiluun silloin, kun muuten sopivaa koodia ei pälkähdä päähän. Yleensä spania käytetäänkin juuri yhdistämään halutut CSS-muotoilut haluttuun tekstinpätkään.
Lisää asiaa CSS-muotoilujen yhdistämisestä XHTML-elementteihin on CSS-osiossa.
Span-tagi: <span>Tekstiä.</span> Id-attribuutti: <span id="mansikka">Tekstiä.</span> Class-attribuutti: <span class="mansikka">Tekstiä.</span>