Kiitän!
Tämä seuraava tulee nyt sitten aikamoisella tykityksellä, ja jotkin kohdat saattavat todellisuudessa olla hiukan toisin tapahtuneita, mutta muistikuvieni mukaan homma sujui näin (tässä vaiheessa siis ensitarkastus on ollut ja mennyt, se pitää tehdä vähintään vuorokautta ennen varsinaista leikkausta):
Koko sairaalakäyntiin meni aikaa noin varttia vaille kaksi tuntia, mutta itse laserointi kesti muutamia kymmeniä sekunteja per silmä.
Hommahan meni siis jotensakin siten, että ensiksi oli lääkärin haastattelu ja viimeiset tarkastukset. Tuon miitingin jälkeen piti odotella hetkonen, ja sitten koitti itse operaatio.
Ensiksi heivattiin mäkeen kengät ja silmälasit, sitten päähän laitettiin sellainen hiusmyssy ja silmäluomet desinfioitiin. Seuraavaksi sitten loikomaan sellaiselle hassulle sängylle, joka kääntyi sinne itse tykin alle, missä silmille tipauteltiin puudutustippoja. Ensiksi operoitiin oikea silmä, ja naamalle heivattiin sellainen rätti, jossa oli reikä vain yhdelle silmälle, ja ripset teippailtiin pois edestä, ja koko homman iljettävin vempain, eli luomenlevitin, ruuvailtiin kohilleen. Läppä oli vuorossa seuraavana. Silmän päälle tuli sellainen härveli, joka painautui kiinni silmään, ja nosti silmän painetta, jolloin näkö sumeni; hetkosen päästä tuntui kevyt nipistys kun läppälaseri ampui sarjan pikkuruisia reikiä silmän pintaan. No, sittenhän lekuri nappasi koko läpän siitä sivulle, ja puhdisti silmän pinnan, jonka jälkeen itse laserointi tapahtui, eli oli tuijotettava punaiseen pisteeseen, ja kuunneltava sellaisia rätiseviä äänijaksoja ne sekunnit kun niitä kesti. Laseroinnin valmistuttua pinta putsattiin taas, ja läppä lyötiin kiinni, ja päälle vähän jotain litkuja. Sitten teipit ja muut häräpäkkeet irti, ja koko homma uusiksi toisen silmän osalta.
Ah ihmettä, kun siitä sängyltä nousee, niin näkee KAIKEN, aika sumeana kaikkien litkujen takia kuitenkin; kuin kalvon läpi katselisi uutta uljasta teräväpiirteistä maailmaa! Seuraavaksi kouraan lyötiin kasisatanen burana ja kupillinen vettä, joiden tuhoamisen jälkeen naamalle aseteltiin suojalasit. Varsin p0rn0t vitkuttimet nekin.
Sitten seurasi koko hoidon pahin vaihe. Vuorossa oli siis tunnin odotus ensimmäiseen jälkitarkastukseen. Kyllähän siinä se ensimmäinen vartti oli kuin kukkien haistelua ja uuden HD-maailman ihastelua. Sittenpä puudutustippojen teho hiipui, ja elämääkin tuskallisempi kirvely alkoi. Silmät vuotivat kuin saavista kaataen.
Tunnin päästä siis ensimmäinen jälkitarkastus, jossa vain nopeasti testattiin näkeekö mitään, ja ovatko läpät kiinnittyneet hyvin. Sitten vihdoin kotio nukkumaan silmäsärky ja siitä saamani päänsärky pois. Eipä ollut buranasta apua ei. Illalla kun sitten heräsi enää pelkän hedarin kanssa, saattoi taas ihmetellä uusia yksityiskohtia ympärillään.
Seuraavasta aamusta lähtien homma olikin sitten yhtä juhlaa. Kunhan yöt pitää suojalaseja ja tiputtelee tipat kolmesti päivässä, eikä töki sormilla tai millään muullakaan silmiään, niin kaiken pitäisi olla oukkidoukki kahden viikon kuluttua.
Jälkikontrollit ovat sitten vielä kuukauden ja puolen vuoden kuluttua. Että semmottinen hommeli.
Näkö asettuu pysyviin uomiinsa seuraavien päivien, viikkojen ja kuukausien kuluessa. Mikäli lopputulos ei ole haluttu, niin vuoden sisällä on oikeutettu veloituksettomaan uusintaoperaatioon.
//Pahimmat typot pois.
